Me suomalaiset löydämme itsestämme aika uljaita piirteitä..Puhumme mielellämme talvisodan hengestä, suoraselkäisyydestä ja sisusta, me taivumme, mutta emme katkea. Olemme saaneet jopa uuden termin itseämme kuvaamaan, tolkun ihminen. Takkiamme emme käännä ja se, mitä luvataan, pitää. Kunnioitettavaa ja ylhäistä.
Mitähän oikein tapahtui? Minusta meitä suomalaisia leimaa nykyään paremmin kaksinaismoralismi. Tuntuu vähän siltä, että näihin hienoihin arvoihin vedotaan vain silloin, kun se meille itsellemme sopii.
Siviilipalveluskeskuksen mukaan vuonna 2022 reservistä siirtyi siviilipalvelusvelvolliseksi lähes 4000 ihmistä. Vuotta aiemmin sama luku oli vain 435, joten lähes kymmenkertainen määrä aseelliseen maan puolustamiseen koulutettua ihmistä luopui sotilaspassistaan Ukrainan sodan syttymisen jälkeen.
Poliittisia päätöksiä tekevät ihmiset ovat kautta aikain saaneet kansan syvistä riveistä tappouhkauksia. Nyt niitä saavat myös viihdetaiteilijat ja some-vaikuttajat. Muusikko Timo Rautiainen kertoi saaneensa tappouhkauksia säveltämänsä kappaleen takia. Eräs some-vaikuttaja kertoo saaneensa niitä jo 11-vuotiaana. Toinen vaikuttaja kertoo, että tappouhkaukseen riitti hänen käyttämänsä asu.
Kuvittele, nainen tankkasi autonsa väärältä puolelta ja häntä uhattiin tappamisella (IS, 30.1.2023). Siis joku oikeustoimikelpoinen ihminen päätyi ratkaisuun, jossa hänen mielestään tilanteessa paras toimintatapa oli uhata tappamisella ihmistä, joka tankkasi autoansa poikkeuksellisella tavalla.
Monet suomalaiset ovat ryhtyneet sodan sytyttyä boikotoimaan venäläistä Teboilia ja tankkaavat autonsa muualla. Paitsi jos Teboililla bensa on 10 senttiä halvempaa. Silloin jalo solidaarisuuden tunne väistyy ja tankille on jono.
Olen työssäni kohdannut useita viisikymppisiä, jotka kertovat, että “kyllä minä jätän nämä työhommat nuoremmille”. Kyseessä on siis päätös jättää yhteiskuntamme rakentaminen muiden harteille omalla päätöksellään.
Mihin häviää se “tolkun ihminen”? Mikä saa ihmisen uhkaamaan toista tappamisella, kun laulun sanoma ei itseä miellytä? Siis laulun takia!
Mitä tapahtuu selkärangalle, kun bensa on halvempaa? Onko sen suoraselkäisyyden hinta tosiaan vain se 10 senttiä litralta?
Mitä talvisodan henkeä tai yhteisen hyvän rakentamista on se, että kun naapurissa jyrähtää, niin sotilaspassin kulmaan tuikataan tuli tai päätetään jäädä pois töistä muiden elätettäväksi, koska työ ei nyt vain huvita?
Ymmärrän, ettei tämä ole koko kuva nykysuomalaisuudesta. Vain osa meistä on vieraantunut todellisuudesta tällä tavalla, joskin harmillisen äänekäs osa. Toisaalta selitys ilmiölle voi olla myös yleistynyt puhetapa. Tuskin monikaan noista uhkailijoista siihen varsinaiseen tappamiseen ikinä pystyisi, kasvokkain kohtaaminenkin olisi liian kova pala monelle. Hyväksyttävää järkevien, rationaalisten ja asiallisten suomalaisten toimintaa se ei silti ole.
Tämä yhteiskunta on rakennettu niin, että me voimme arvostella ja moittia vaikkapa päättäjiämme tai narrejamme ilman seurauksia. Se on jopa suotavaa. Ihmisarvoista ja edes etäisesti tolkullista toisen kohtelua minä tässä peräänkuulutan. Ehkä vähän vastuunkantoa itsestä ja muista. Jospa etsittäisiin niitä selkärangan jäänteitä jostakin. Olisiko se liikaa vaadittu?
Mielipiteiden maitolaituri 