Kyllä minä ymmärrän, että tässä maassa köyhäily on jalo ja arvostettava elämänasenne. Se kuuluu meidän perimäämme ja sen perusta on varmasti jossain pulavuosissa. Mutta miksi se täytyy vetää aina överiksi? Kuljetaan bussilla, käydään kirjastossa ja syödään jauhelihaa. Jotkut käyvät jopa julkisessa terveydenhuollossa, vaikka kyse on omasta terveydestä. Mitä seuraavaksi? Vaihdetaan auton renkaat itse? Litkitään jotain kuohuviiniä, vaikka kunnollistakin juomaa olisi tarjolla? Ostellaan toisten jo aiemmin käyttämiä tavaroita?
Viime aikoina on puhuttu sähkön hinnasta. Se onkin ollut köyhäilijöiden märkä päiväuni! Pyykkiä pestään keskellä yötä ja saunapäivä määrittyy jonkun satunnaisganeraattorin avulla. Ei ainakaan halun ja mukavuuden, koska ne eivät köyhäilyyn kuulu. Arvaan, että kohta kodeissa sammutellaan valoja keskellä syvintä pimeyttä ja sitten haparoidaan silmiä siristellen vain siksi, että sähkö on kallista, eikä ihmisarvoinen, normaali elämä ole köyhäilijälle suotavaa.
Työtä pidetään jonkinlaisena ylväänä välttämättömyytenä. Voihan se jollekin sitä olla, mutta on vaikea ymmärtää, että sinne töihin mennään joka aamu pahimmassa tapauksessa juuri sillä bussilla ja kuun lopussa saadaan joku säälittävä kolikkopussi palkaksi. Köyhäilijä saa motivoitua itsensä kahlaamaan hangessa työhönsä, johon on tahtomattaan ajautunut jollakin viiden tonnin kuukausipalkalla ja sitten on ylpeä kurjuudestaan. Työttömyyskorvauskin on kai jotain tuota luokkaa, joten jää vain kysymys, että miksi ihmeessä.
Jos jaksoit lukea tähän asti, niin ehkä jaksat vielä tuon lopunkin.
Marinin hallitus valmistelee työllisyyttä edistävänä toimenaan palkkatukilakiuudistusta, joka lopettaa isojen yhdistysten työllistämistoiminnan. Lakiuudistuksen vaikutus näkyy dramaattisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten elämässä. Tässä maassa on suuri joukko työikäisiä ihmisiä, jotka jostain syystä ovat pudonneet työmarkkinoilta, eivätkä pääse sinne enää takaisin.
Tuettu työ, jossa osaamistaan voi tuetusti päivittää, on monelle ainoa tapa pysyä mukana. Jollekin se on keino päästä takaisin työmarkkinoille, jollekin toiselle pakotie syrjäytymisestä. Tällä yhteiskunnalla ei voi olla varaa sysätä näitä apua tarvitsevia ihmisiä sosiaaliturvan varaan kehittymisen ja yhteisöllisyyden ulkopuolelle. Kyky olla rakentava yhteiskunnan osa ei varmasti parane kotisohvalla.
Tästä päätöksestä on tulossa vielä lasku maksettavaksi. Iso lasku.
Mielipiteiden maitolaituri 